tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kesä kerkiää,

mutta minä en ole pysynyt perässä.
Kaikenlaista sattumaa ja tapahtumaa on tämä kylmä kevät ja alkukesä tuonut tullessaan. Toki mitään ihan vakavaa ei kuitenkaan, jos kuumeinen flunssa ei sitä ole. No siitä nyt kuitenkin olemme me molemmat isäntä ja minä selvinneet......toivottavasti?
Kissamaailmaan kuuluu hyvää jos jotain huvittavaakin. Maija kävi toukokuussa parina päivänä näyttelyssä ja hyvinhän se meni, vaikka sunnuntain puolalainen tuomari sanoa pamautti, että kissalla ei ole leukaa, siis onko Maija leuaton kissa?


Maija on hyvin pahoillaan jos näin on sanottu!
Onhan minulla leuka, vai mitä mieltä olette!

No, ei asia kylläkään ole ihan näin totaalisesti hassusti.
Monesti kuulee tuomarin sanovan tai kirjoittavan arvosteluseteliin näin: hieman heikko leuka. Tämän on Maijakin joskus saanut, joko seteliin kirjoitettuna tai sitten tuomari on sen sanonut kun on kertonut mitä mieltä on kissasta.
Kyseinen nuori puolalaistuomari on läksynsä lukenut ja ehkä on ollut myös oppilaana tuomarilla, joka on niin sanotusti leukafriikki. Minä en kylläkään ollenkaan moisesta arvostelusta mieltäni pahentanut ja tuo noin jyrkkä sanonta voi johtua myös siitä, että tuomari puhui englantia ja se ehkä ei ihan kaikilta osin ollut vielä hallinnassa, eli hän tarkoitti juuri tuota ilmaisua: hieman heikko leuka.

Maija sai molempina päivinä sertinsä ja oli myös lauantaina paras kastraattinaaras eli VP ja tätä me oikeastaan hieman odotettiinkin.
Maija sai myös pystin omalta rotuyhdistykseltään, ollen viime vuoden paras kastraattinaaras ja tuloksiin riitti neljä näyttelyä kun mukaan yleensä lasketaa viiden näyttelyn tulos.

Kävin toukokuussa retkellä Laukon kartanossa ja nyt ostin itselleni tai oikeastaan puutarhaani ihanan kastelukannun. Sitä jo viime vuonna himoitsin mutta silloin se jäi vielä kartanon emännän puodin hyllylle. Nyt se on meillä ja onko se vain koriste, ilmeisesti.

 Tällainen komistus, siinä on kyllä vettä sisällä mutta vain siksi, että se pysyy tukevasti kannon päällä. Kastelukannu on hollantilaista alkuperää.

Tämä ihanuus on tietysti jättiverbeenan kukka ja se on viime kesän juuripaakusta kasvanut, paakun talvetin kellarissa.

Kaupunkikodin rivitalopihan maisema on aika lailla muuttunut. Pihaa reunustanut virpiangervoaita leikattiin keväällä totaalisesti aivan alas ja siinähän on ja on vieläkin paljon työtä.
Harmi vain, että juuri silloin parahultaan olimme flunssan kourissa.

Tässä kuvaa tulopihan puolelta, aita on poissa.

Tämä kuva on tarhan pihan puolelta ja näin alakuloiselta näyttää. Nyt tietysti on jo virpiangervoaita jonkin verran kasvanut ja muutenkin piha on saanut vihreää kasvua.

Muutamia kuvia täältä kesäkodin maisemista.

Vanha rodo innostui kukkimaan....


Särkynyt sydän on aina niin ihana, vaikka nyt joutuikin kasvamaan keskellä rikkaruohoja......

 Rikkojen joukosta sinnitteli myös tämä ihastuttava leimu.......

 Pihlaja kukkii pikkumetsikössä.......

 Valkoinen sireeni.......

 ja tumma lila sireeni, tämä oli äitini lempisireeni........

 Pionissa on runsaasti nuppuja.......

Vielä jos jaksatte kahlata postauksen loppuun, tässä kuvasarja meidän kissoista, leualla tai ilman.







 Pena on innokas itsensä huoltaja.....



 ja samoin Maija, pesut käy.....ja tarhan ovi on tätänykyä aina auki......

 Penan vaaleapunainen kieli ja se ahkeraan tekee töitä.....

Valkoinen leuka ja valkoinen rinta, mutta onhan sitä leukaa nyt kuitenkin!

 Tässä on minun tuumaus ja taukotuolini, ehkä kuitenkin vielä nämä piha saadaan tänä kesänä johonkin kuosiin.....

                         Tässä ruusu juhannukselle......ja teille hyvät lukijani