tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kesä kerkiää,

mutta minä en ole pysynyt perässä.
Kaikenlaista sattumaa ja tapahtumaa on tämä kylmä kevät ja alkukesä tuonut tullessaan. Toki mitään ihan vakavaa ei kuitenkaan, jos kuumeinen flunssa ei sitä ole. No siitä nyt kuitenkin olemme me molemmat isäntä ja minä selvinneet......toivottavasti?
Kissamaailmaan kuuluu hyvää jos jotain huvittavaakin. Maija kävi toukokuussa parina päivänä näyttelyssä ja hyvinhän se meni, vaikka sunnuntain puolalainen tuomari sanoa pamautti, että kissalla ei ole leukaa, siis onko Maija leuaton kissa?


Maija on hyvin pahoillaan jos näin on sanottu!
Onhan minulla leuka, vai mitä mieltä olette!

No, ei asia kylläkään ole ihan näin totaalisesti hassusti.
Monesti kuulee tuomarin sanovan tai kirjoittavan arvosteluseteliin näin: hieman heikko leuka. Tämän on Maijakin joskus saanut, joko seteliin kirjoitettuna tai sitten tuomari on sen sanonut kun on kertonut mitä mieltä on kissasta.
Kyseinen nuori puolalaistuomari on läksynsä lukenut ja ehkä on ollut myös oppilaana tuomarilla, joka on niin sanotusti leukafriikki. Minä en kylläkään ollenkaan moisesta arvostelusta mieltäni pahentanut ja tuo noin jyrkkä sanonta voi johtua myös siitä, että tuomari puhui englantia ja se ehkä ei ihan kaikilta osin ollut vielä hallinnassa, eli hän tarkoitti juuri tuota ilmaisua: hieman heikko leuka.

Maija sai molempina päivinä sertinsä ja oli myös lauantaina paras kastraattinaaras eli VP ja tätä me oikeastaan hieman odotettiinkin.
Maija sai myös pystin omalta rotuyhdistykseltään, ollen viime vuoden paras kastraattinaaras ja tuloksiin riitti neljä näyttelyä kun mukaan yleensä lasketaa viiden näyttelyn tulos.

Kävin toukokuussa retkellä Laukon kartanossa ja nyt ostin itselleni tai oikeastaan puutarhaani ihanan kastelukannun. Sitä jo viime vuonna himoitsin mutta silloin se jäi vielä kartanon emännän puodin hyllylle. Nyt se on meillä ja onko se vain koriste, ilmeisesti.

 Tällainen komistus, siinä on kyllä vettä sisällä mutta vain siksi, että se pysyy tukevasti kannon päällä. Kastelukannu on hollantilaista alkuperää.

Tämä ihanuus on tietysti jättiverbeenan kukka ja se on viime kesän juuripaakusta kasvanut, paakun talvetin kellarissa.

Kaupunkikodin rivitalopihan maisema on aika lailla muuttunut. Pihaa reunustanut virpiangervoaita leikattiin keväällä totaalisesti aivan alas ja siinähän on ja on vieläkin paljon työtä.
Harmi vain, että juuri silloin parahultaan olimme flunssan kourissa.

Tässä kuvaa tulopihan puolelta, aita on poissa.

Tämä kuva on tarhan pihan puolelta ja näin alakuloiselta näyttää. Nyt tietysti on jo virpiangervoaita jonkin verran kasvanut ja muutenkin piha on saanut vihreää kasvua.

Muutamia kuvia täältä kesäkodin maisemista.

Vanha rodo innostui kukkimaan....


Särkynyt sydän on aina niin ihana, vaikka nyt joutuikin kasvamaan keskellä rikkaruohoja......

 Rikkojen joukosta sinnitteli myös tämä ihastuttava leimu.......

 Pihlaja kukkii pikkumetsikössä.......

 Valkoinen sireeni.......

 ja tumma lila sireeni, tämä oli äitini lempisireeni........

 Pionissa on runsaasti nuppuja.......

Vielä jos jaksatte kahlata postauksen loppuun, tässä kuvasarja meidän kissoista, leualla tai ilman.







 Pena on innokas itsensä huoltaja.....



 ja samoin Maija, pesut käy.....ja tarhan ovi on tätänykyä aina auki......

 Penan vaaleapunainen kieli ja se ahkeraan tekee töitä.....

Valkoinen leuka ja valkoinen rinta, mutta onhan sitä leukaa nyt kuitenkin!

 Tässä on minun tuumaus ja taukotuolini, ehkä kuitenkin vielä nämä piha saadaan tänä kesänä johonkin kuosiin.....

                         Tässä ruusu juhannukselle......ja teille hyvät lukijani


keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Illaksi kotiin......

Tänään oli ihmeellisen kaunis ja lämmin kevätpäivä.
Kesäkodissa olemme olleet muutamia päiviä, päiviä jotka kulkevat kuin siivillä. Tunne siitä, että joka kolkka pihassa ja puutarhassa kutsuu luokseen on todellista ja ilta ehtii liiankin pian, onneksi valoa on riitämiin.
Tänään illan päätteeksi tein kierroksen kameran kanssa.
                                                                   Illaksi kotiin:


Viime viikolla on lähipellot kylvetty vehnälle ja ilta-auringon valossa näkyy selvästi työn kuviot pellon pinnassa.                    Tässä jälleen kerran sielunmaisemani, kylvetty pelto.


                                             Punalehtinen ruusu aukoo lehtiään...

Kylvökone on  on jättänyt pellon pehmeään multaan kuvioita ja vaahtera on pian täydesä lehdessä...

                                                  Lehikuusen herkät neulasvauvat...


                                       Ilta-aurinko kimaltelee männyn neulasilla...


                 Ilta-aurinko paistaa muutaman vuoden tyhjillään olleen naapuritalon seinustalle...

 

Pähkinäpensas on melkein täydessä lehdessä...


                                                             Tuuliviirin vanha kukko...


                                                                  Ruostunut peltilintu...


                                                              Varjot tuvan seunustalla...


                                                                Kurki tuli ilta-aterialle...


                                                  Käki jo kukkuu ja tässä käenrieskaa...


sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Arvausarvonta on suoritettu

Blogissani oli viime viikon pieni arvaus ja arvonta.
Nyt on selvillä kuka arvasi tai tiesi kuvassa olevan kukan juuren/juurakon.
Vastauksia ei tullut monia mutta yksi arvaus tai tieto oli oikein.
Kuvan juuri/ juurakko on Maljaköynnöksen eli D on oikea vastaus.
Pioni vastasi D ja aivan oikein

 Kuvan yläosassa on siis juuret ja viime kesänä kesäkodissa kukkinut Maljaköynnös.
 Tuossa ruukussa Maljaköynnös täällä joten kuten talvehti ja ajattelin vaihtaa kasvin uuteen ruukkuun ja multaan. Millään en meinanut saada kasvia ulos ruuskusta ja ei ihme, ruukku oli täynnä hirmun isoja juurakoita ja niitä oli neljä kappaletta. Juurakkokuvassa on kahdet juuret ja toiset kahdet olivat jonkin verran kasvaneet uutta versoa. Kaksi versollista juurakkoa laitoin uuteen multaan ja tuo toiset kaksi ihan vain kokeeksi toiseen ruukkuun.
Tuossa amppelissa oli nuo valtavat juurakot ja minä olin ihan ihmeissäni.
Kuvan alaosassa ovat palkintokirjat

Tässä arvauksen tai tiedon tulos.Siis näin:
D vastaus oli oikein eli Pioni voit valita  kirjan. Muut arvaajat heidän arpalipukkeensa laitoin kissapokaliin ja arpaonni osui Cherille.

Tässä kuvassa tämän aamun arvonta ja isäntä toimi tärkeässä tehtävässä.

Kissan palkintopokaali oli arvontakippona.

Pioni voit siis valita kumman kirjan haluat eli Herkullista satoa ruukuista tai Suomen kauneimmat puutarhat ja Cheri saa kirjan joka jää jäljelle.
Kiitos kaikille hyvistä arvauksista ja sanoisin, että oikeastaan nuo Maljaköynnöksen juuret ovat tosi ihmeelliset ja arvaukseksi menee jos ei ole niitä omin silmin nähnyt.
Kirjat eivät ole ihan uusinta hittiä, mutta kyllä  niissä on monenkäköistä puutarha-asiaa.

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Arvaus ja arvonta

Huomenna on vapun aattopäivä ja sitten vappu.
Tälle päivälle on säätieto luvannut tänne kesäkodin maisemiin iltapäivälle sadetta, lunta, räntää tai vettä. Istun tässä tuvan pöydän päässä läppäri avoinna ja tietysti Maija-kissa köllöttelee puolittain läppärini päällä ja tassut sillä on kohti kattoa ja hurina käy.
Ulos kun vilkaisen näen tasaisesti lumisateen leijuvan kohti maata ja välillä tuulenpuuska ryöpyttää lumihiutaleita alas, ylös ja melkein mihinkä vain, mutta sulaan maahan ne kuitenkin lopuksi päätyvät. Vielä ei lumi kuitenkaan näy kertyvän nurmikon pintaan.
Lämpömittari näytti äsken ulos tuollaiset plus kaksi astetta ja rapiat päälle, voipi se nyt jo olla alle kahden.

Viikolla vaihdoin osalle ruukkukukkia uudet mullat ja muutamia juurakoita istutin myös uusiin multiin. Yhdet juuret olivat mielestäni aika erikoiset tai ainakin ne minusta olivat yllätykselliset eli tällaiset juuret tai juurakko.


Tässä siis tämä pieni arvausleikki. Oikein vastanneitten kesken arvon puutarhakirjan tai kaksi ja jos kukaan ei osu oikeaan niin sitten arvonta menee kaikkien osallistujien  kesken.
Puutarhakirjat : Herkullista satoa ruukuista tai Suomen kauneimmat puutarhat/ Viherpiha .
Kuvaa ei ole laittaa koska kirjat ovat kaupunkikodissa.

Arvaus päättyy lauantaina 6.5

Sitten itse arvaukseen: Mikä juurakko/juuri ?
                                                              A Kodin Ihmekukan
                                                              B  Inkarvillean
                                                              C Mustanmeren ruusun 
                                                              D Maljaköynnöksen
                                                              G Kaktusdaalian

Täällä kesäkodissa ovat pelakuut talvehtineet melko hyvin, ehkä kaksi isoa ruukkua toinen pelakuu ja toinen verenpisara on mennyttä, mutta uusia terhakoita alkuja on sitäkin useampia. Nuo isot ruukut olivat kellarin pimennossa ja jo syksyllä ajattelin ehkä näin käyvän.
Sanotaan, että pelakuista ensimmäiset kukkanuput pitäisi katkaista, no en taida kuitenkaan.....

                                                    Tässä jokin vanha maatiainen.

                                           Tässä on viime vuoden ostos Emilia.

                                        Tämäkin on vanha maatiainen, ihana ainakin näin nuppusena.
Ulkona sataa lunta ja nyt se jo näkyy nurmikolla ja kynnetyn pellon mustalla pinnalla.

Tämä ihana krookusrinki saattaa huomenna olla valkoinen kohouma nurmikon pinnassa.

Oikein hyvää Vappua teille lukijani ja toten näin: Kevät keikkuen tulevi ja nyt se näyttää kovasti valkoista lunta keikuttavan ja ulkona on lämpöasteita nyt 0.6 astetta.

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Ei se enää riitä yksi, kaksi ja kolme,

vaan niitä piippoja on ruukussa ainakin viisi.
Kevät etenee melkoista vauhtia ja vaikka välillä on sadellut lunta ja tuuli on ollut melkein myrskyn asteella on kevät kuitenkin jaksanut edetä.
Viikon päivät maalla kesäkodin pihan kimpussa ja saimme ainakin julkisivun pihapiiristä siistiin kuntoon, se joka menee pihan takaosaan pistäköön silmänsä kiinni tai tarttukoon haravaan jos näky ei miellytä. Miten paljon talven alta aina löytyy risua ja roskaa, vaikka syksyllä kaikki jäisikin siistiin kuntoon ja suurin osa lehdistä olisi haravoitu.
Pihapiiri oli vielä osittain jään peitossa ja vain kaksi rohkeata kukkijaa oli uskaltanut nostaa nuppunsa esille, yksi krookus ja sinivuokko. Nyt varmasti näinä päivinä on noussut lisää krookkuksia ja sinivuokot ovat täydessä kukassa, pähkinäpensas kukki runsaasti ja tuleeko pähkinöitä!

Venetsian matka on kuitenkin vielä melko hyvässä muistissa ja ajattelin tänne lisätä muutamia kuvia matkani varrelta, nyt kun vielä matkaa monesti ilolla muistelen. Vietimme siis neljä ihanaa päivää Venetsiassa tosin kolmas matkapäivä oli suunnattu Venetsian synnyn alkulähteille, laguunin rannoille.
Aquileia-Gardo-Palmanova. Tästä kerron myöhemmin.
Edellisessä postauksessa kerroin muutamin kuvin Markuksen kirkosta ja sen ulkoapäin nähtävästä loistosta.
Venetsian suurin nähtävyys on Markuksen tori, Markuksen kirkko ja Dogen palatsi ja näihin suuruuksiin me kulutimme kokonaisen päivän ja kuitenkin me nähtiin näistä vain osan.

                                           Lähestyvä ilta luo varjot Markuksen torille.

Markuksen kirkon pääportaali on ollut ja on vieläkin hyvin näyttävä, pääportaalin yllä oleva mosaiikki on vuodelta 1836 ja esittää viimeistä tuomiota. Itse kirkon sisällä ei saanut kuvata.

                                                                    Viimeinen tuomio

Dogen palatsi on aivan Markuksen kirkon vieressä, siis kyljessä. Palatsi on valtava ja täynnä taidetta ja hyvin säilynyttä Venetsian menneisyyttä. Doget hallitsi Venetsiaa aina Napoleonin aikaan saakka.
Tässä muutamia kuvia palatsista.

                                                    Doge ja Markuksen pyhä leijona
                                     
                                                Dogen palatsin sisäpihaa ja valtaisa kaivo                                    
                                                            Palatsin yksi kupoleista.
 Doge on kuvattu moniin maalauksiin ja yleensä jossain teoksen alalaidassa. Dogen erottaa erikoisesta päähineestä, siinä on pieni piippa melkein kuin sarvi.
 Palatsissa niskanikamat saivat aikamoista kyytiä, katot kaikki olivat erilaisten taideteosten peitossa.
                          Tätäkin kuvaa piti katsoa lattiatasossa niskat vallan kenossa.
          Välimeri on aina ollu monen ihmisen hauta, niin ennen kuin nykyisinkin.

Meidän hotelli oli muutaman askeleen päässä Markuksen torin laidalta, torin jota Napoleon on sanonut maailman suuremmaksi tanssisaliksi.

                                                 Matkalla hotelliin oli kondoliasema.

                                                  Tässä kondolit odottavat turisteja


                                    Ollaan jo meidän hotellin nurkalla, hotellin kulmaa vasemmalla.
 Tässä meidän hotelli, aamiaishuone on vasemmalla vihreän markiisin alla ja meidän huone on
ylhäällä vasemmalla kanaalin vierustalla, ylin oikealla. Toinen ikkuna on kulman takana.
Hotellin nimi oli Hotel Bonvecchiatin.
                                        Vastapäinen talo kuvattuna meidän ikkunasta.

                                             Hotellihuonettamme vastapäätä oli kattohuoneisto.

                            ja se oli todella hyvin erikoisen viehättävä. Uskalsin kuitenkin kuvata.

                        Tässä meidän hotellin laituri jonne tulimme lentokentältä venetaksien kyydissä.
                                       
                                               Ja näin tuimaa kyytiä oli venetaksin kulku.


 Tämän sillan yli kuljimme jos tulimme Markuksen aukioltapäin ja myöskin venetaksi toi meidät sen alitse. Kuva otette kurkotellen kylppärimme ikkunasta.