perjantai 2. tammikuuta 2015

Lammashaan takana paistaa aurinko.

Tapanin päivänä paistoi aurinko ja talvinen luonto näytti kauneimman puolensa.


Vuosi 2014 meidän perheessä ei ehkä ollut se paras ja vuoden loppua kohden aloin toivoa tulevalta vuodelta jotain hyvää ja parempaa.
Vuoteen oli mahtunut monta vastoinkäymistä ja ehkä huonoa tuuriakin oli mukana monessa asiassa.
Päivien huvetessa sorruin jo ajattelemaan, että enää ei nyt voi tänä vuonna mitään yllättävää sattua ja kuitenkin mieleni pohjalla oli ikäänkuin jonkin yllättävän tai pahan aavistus.
No sitten uuden vuoden aattona illansuussa se sitten ehti oikea pommi räjähtää. Tuli puhelinsoitto meidän taloyhtiöstä ja siinä meidä yhtiön huoltomies kertoi meidän asunnossa olevan vesivahingon.
Yläkerran makuuhuoneen patteri oli hajonnut ja vesi valui tietysti ensin yläkertaan ja sitten seinää pitkin alakertaan.
Tilanne on nyt se, että vesi on kuivattu lattiolta ja huoneistossa puhaltaa kaksi kuivuria. Kaikki voitava on tehty ja nyt sitten odotetaan kuivatuksen tulosta. Me lähdemme täältä kotiin lauantaina ja katsotaan mitä kaikkea tuhoa vesi on saanut aikaiseksi. Meillä on ihanat naapurit ja he ovat siellä huoltomies Arvon kanssa häärineet ja tilanne on saatu melko nopeaasti hallintaan. Kuivurit hurisee ja siksi me olemme vielä huomisen päivän poissa, poissa kissojen takia he tuskin pitäisivät hurinoista.
Kuivurit ovat molemmissa kerroksissa joten kissoilla ei olisi oikein paikkaa missä olisi rauhallista.
En osaa kuvitella tuhon laajuutta ja voi olla, että mitään kovin pahaa jälkeä siellä olekaan, mutta alakerran parketti on se ehkä pahin vaurion paikka.
Toivon todella, että vuosi 2015 olisi edellistä vuotta onnekaanpi.
Minä taidan olla hieman taikauskoinen ja uskon meidän maaliskuisen matkan Intiaan tuoneen tullassaan huonon karman, siellä mieheni sairastui pahaan vatsatautiin ja sitten viikko kotiin paluun jälkeen hän joutui täällä sairaalaan.
Kaikenmoista vastoinkäymistä pientä ja suurenpaa on sitten pienin aikavälein sattunut ja tosiaan alan uskoa jonkin pahan meitä seuranneen.
  Kevät kun koittaa meillä on pihassa aikamoiset kunnostustyöt, meillähän syksyllä tuli sadevedet tuulikaapin alle, syy molemmat sadevesikaivojen vesiputket olivat tukossa ja vesi päätyi siis meille.
Me asutaan rivitalon päätyhuoneistossa ja molemissa päädyissä on sadevesikaivot ja molenpien kaivojen poistovesiputket olivat tukossa. Pihaa kaivettiin auki sekä tulopihassa ja oleskelupihassa.
Tätä ja paljon muuta harmia ja tietysti suurin suru oli marraskuun alussa kun kissamme Malla sairastui ja nukutettiin.
Onneksi vuosi on vaihtunut ja uskon uuteen vuoteen.....

8 kommenttia:

  1. Äitini tapaa sanoa, ettei niin paljon pahaa ettei jotain hyvääkin. Eiköhän se karma ole jo teitä riittävästi koetellut ja tämä alkava vuosi voikin tuoda iloja ja hyviä hetkiä. Toivottavasti vesivahinko ei ole aivan totaalisesti tärvellyt kotianne ja pääsette pian sinne korjaamaan paikkoja. Onneksi kissatkin ovat sopeutuvaisia, eivätkä yleensä pitkään murehdi menneitä asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos between,
      toivottavasti tämä vuosi olisi tapahtumiltaan mukavampi.
      Katsotaan nyt miten kuivaus edistyy.....
      ehkä pääsemme kuitenkin aika helpolla.

      Poista
  2. Olipa ikävä vahinko, toivotaan että tämä vuosi tuo parempaa onnea.♥

    VastaaPoista
  3. Toivotaan, että tämä vuosi olisi sinulle mukavampi ja valoisampi kaikinpuolin.
    Meillä oli muutama vuosi sitten vesivahinko, lämminvesivaraajan joku liitosputki petti. Meillä piti ottaa kaikki lattiat auki, eristeet vaihdettiin ja tehtiin uudet lattiat. Kuivauskin kesti kuukauden. Evakossa oltiin 3 kk kaikenkaikkiaan, tavarat olivat kahdessa kontissa pihalla. Vakuutusyhtiö kyllä maksoi kaiken, myös meidän tilapäismajoituksemme ja kuivauksesta aiheutuneet sähkökulutkin.
    Kannattaa teidänkin mittauttaa vielä rakenteet, ettei sinne ole jäänyt kosteutta, ettei tule mitään homeongelmaa vielä. Toivotaan kuitenkin, ettei teille aiheutuisi tuosta vahingosta mitään suurempaa remonttia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marja,
      ei vahinko ole ollenkaan sitä luokkaa......mutta ehkä jotain pitää uusia.

      Poista
  4. Voi kamalaa!! Voin vain kuvitella!
    Odotin jotakin iloisempaa yllätystä lukiessani, aivan sitten säikähdin.
    Kun itselle tuli sellainen yllätys, että poikani ja hänen viisivuotta suhteensa yhtäkkiä meiltä muilta salassa sinetöitiin tuomarin edessä. Itketti ihan, kun lujittivat noin suhdettaan. Pikkuinen Malena siinä oli vähän ymmyrkäisenä.
    Voimia ja kärsivällisyyttä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leila,
      yllätykset ovat joskus ikäviä, mutta sitten tulee myös niitä mukavia.
      Yritän sopeutua tähän tilanteeseen ja voi olla, että vahinko ei ole kovasti suuri.

      Poista

Kiitos kommentista, se ilahduttaa aina.😊