keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Mielenkiintoista ViherPiha lehdessä no 1

Kasvun ihme!
Tosiaan tätä ihmettä jo innolla odottelen ja toivon  keväällä tapaavani pihallani ja joutomaalla monet tutut perennat ja pensaat.
Mielenkiinnolla luin artikkelin perinneperennoista otsikolla Perinteet kunniaan.
Meidän kesäkodin piha on juuri sellainen vanha omakotitalon piha jonne nuo perinneperennat sopivat.
Pihalla kasvaa vanhoja sireenipensaita ja isot koivut
Vanha navetta nykyasussaan
 
Pihaa ei alun perin ole mitenkään suunniteltu mihinkään erikoiseen muotoon tai sinne ei ole koskaan tehty mitään pihasuunnitelmaa. Rintamamiestalo valmistui vuonna 1945 ja sitten vähitellen vuosien myötä navetta ja sauna. Pihaa kyllä jonkin verran kunnostettiin ja ensin isäni ja taatani kuokkivat lepikkoa ja pientä männikköä kasvavan kallioisen  saarekkeen peltojen keskeltä. Tontti siis on keskellä peltoa kuitenkin niin, että yksi reuna on lähellä tietä ja osittain pienen metsikön reunassa.
metsikkö on nimeltään Pikkumetsä.
Pihlajan takana vanha leikkimökki

Ensin kallioiselle pihalle ajettiin hiekkaa ja kallion reunat reunustettiin niillä kivillä jotka nousivat maasta taatani raskaan käsikuokan voimasta. Taloa vastapäätä istutettiin sireenit, siniset ja valkoiset.
Taata kuokki ylös myös tontin lepikkoisen osan ja sinne istutettiin omenapuut. Meille kaikille omat nimikkopuut istutettiin kaiken taitojen ja sääntöjen mukaan, minun puuni lajike oli Harmaajylling.
Vanha omenapuu
Vanhan tammen juurella kasvaa humala
Isäni oli mäntyjen ystävä, samoin tammen ja pihlajan. Koivuja oli tontilla useita ja ne olivat riippakoivuja.
Portaat ylös "sireenimajaan"

Äitini sai hommata marjapensaat ja joitakin perennoja.
Yksi harmi meidän tontilla oli ja se  oli myös kaikilla muilla lähiseudun asukkailla. Seutu oli ja on edelleen sellaista, että kaivon paikkoja ei tahtonut löytyä. Meille onneksi saatiin kaivo, se kaivettiin käsipelillä ja siitä tuli syvä. Kuivina kesinä kuitenkin oli aina säästettävä vettä ja silloin kukat saivat kärsiä ensimmäisinä. Kasvimaa ja etenkin isäni silmäterä perunamaa olivat aina ensin ja varsinkin perunamaa. Monet, monet kerrat me lapset kannoimme vettä milloin mistäkin metsäojasta ja suon silmästä. Kaikki sadevesi otettiin visusti talteen.
Porakaivon kansi

Silloin aikanaan porakaivojen teko oli vielä melko harvinaista ja vasta nyt viime vuosituhannen lopulla meillekin tuli vesi porakaivosta.
Kultapallo ja ukonhattu
Lehdon sinilatva
Vanhin tontilla kasvava perenna on pioni ja sen alkuperästä ei ole tietoa. Toinen vanha perenna on lehdonsinilatva, mutta sen tarina on ihan oma juttunsa. Vanhin istutettu lehtipuu on tammi ja sillä on ikää noin 65 vuotta.
Lehdonsinilatvan tarina Lehdonsinilatva

Vanha pioni
 
Kirjoituksen lomaan olen lisännyt muutamia kuvia niistä perinneperennoista joita nyt tontilla ja joutomaalla kasvaa ja toivottavasti kukoistaa.

Onko sormustinkukka perinnekasvi?


maanantai 27. tammikuuta 2014

Tammikuun viimeistä viikkoa viedään...

niin, erikoinen on ollut tämä vuoden 2014 tammikkuu. Näin voi varmasti sanoa yleisesti tästä ilmojen suhteen melko erikoisesta tammikuusta. Vettä, lämmintä, pakkasta ja hieman lunta, tätä kaikkea on löytynyt ainakin täältä Pirkanmaalta ja varsinkin tuolta eteläisestä Suomesta.
Olen yrittänyt sopeutua tähän erikoiseen tammikuuhun kaiken taitoni mukaan, huonosti se on onnistunut. Olen aina ollut ns joulu-ja talvi-ihminen, lunta, pakkasta ja tuiskua en säikähdä, mutta lumeton maa ja vesisade keskellä keskitalvea on oikeastaan ollut shokki minun sielulleni.
Löysin itseni melkein laman kourista ja vasta nyt kun on vuodenaikaan sopiva talvi alan minäkin herätä eloon.

Kaunis aurinkoinen pakkaspäivä, kuva otettu meidän parvekkeelta.

Siperian pihta ja kissatarhan aitaa
Jotain merkkejä entisestä itsestäni olen löytänyt, ostin uuden kameran jo hetimiten loppiaisen jälkeen ja sen kätkin vaatehuoneen hyllylle. Uusi kamera oli jo ennen joulua melkein ostokääreessä mutta sitten kuitenkin jätin lopullisen ostopäätöksen vuoden alkuun. Ihan sama kamera sitten tulikin mukaani ja joutui muutamaksi viikoksi vaatehuoneeseen. Miksi ostaa uutta kameraa kun inspiratio kuvaamiseen oli täysin kadonnut jonnekin harmaan ja sateisen synkän sään jalkoihin.


Illan hämärtyessä näkyi kaupungin varalämpövoimalan savut.

Onneksi vihdoin ilmat muuttuivat ja tulivat pakkaset ja hieman lunta. Lunta toki voisi olla hieman paksumpi kerros ja taas vastaavasti olisi voinut olla hieman vähempi pakkasta. Nyt näyttää mittari mukavasti alle kymmenen astetta. Tältä erää ilmeisesti huikean kauniit aurinkopäivät ovat ohitse, mutta pilvinen talvipäiväkin on ihan hyvä.

Maija-kissa näyttelytimmissä

Olimme Maija-kissan kanssa lauantaina kissanäyttelyssä Lahdessa ja se oli ihan mukava päivä. Edellisestä näyttelystä olikin kulunut yli vuosi. Maija suhtautui päivään ihan hyvin ja tuntui muistavan kaikki päivään kuuluvat rutiinit. Ensin kotona erittäin hyvä turkin harjaus, kynsien kärkien leikkaus, korvien puhtauden tarkistus ja muutenkin koko kissan hapituksen kohennus.
Olin kissaani oikein tyytyväinen ja arvostelusetelin kirjoitukseen kohdassa yleisvaikutelma oli teksti komeasti näin:
Upea, erittäin korkeatasoinen kissa.
Se kaikkein paras eli tuomarin paras jäi Maijalta saamatta, Maija hävisi Sfinx-rotuiselle kissalle.
Sfinx on melko uusi tulokas eli rotu on täällä Suomessa ollut näyttelyissä alle  kymmenen vuotta. Sfinx on täysin karvaton kissa tai ainakin se siltä näyttää.
Tässä kohdin voisi leikillisesti sanoa, että kaksi erikoista rotua kilpaili keskenään ja  karvaton voitti hännättömmän.
Maija on manx-rotua ja siis hännätön kissa.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Pakkaspäiviä

Nyt on talvi, tosin täällä ei lunta ole satanut kuin ehkä yhteensä viitisen senttiä, mutta maa on valkoinen ja se riittää minulle. Riittääkö lumi luonnolle ja eritoten maan kasvustolle, sitä ei ehkä kukaan voi vielä sanoa. Toivotaan vielä lisää lunta, kuitenkin kohtuudella.
Valon määrä on lisääntynyt ja tuntuu aivan ihmeelliseltä tuo kirkkaus ulkona ja vain muutama aika sitten oli ihan toivottoman pimeätä ja päivästä ei oikein tiennyt oliko se tulossa vai menossa.
 Sain muuten ihanan tunnustuksen ja olen siitä erittäin iloinen.
                           
                               

Tämä kaunis kukkanen tuli blogista Elämää ja elämyksiä  Kiitos Pirkko.

Säännöt tiedän tunnustuksiin ja toimin tässä pian, mutta vielä mietin ja tuumaan. Teitä uusia ja vanhoja kirjoittajia on paljon ja kaikilla on se jokin kiva juju omissa blogeissanne.

Vielä nyt näin myöhään yöllä maltan liittää tänne kuvan, joka ei varmaan ole mikään otoksien otos mutta se on tätä päivää, siis aurinkoa ja pakkaskuuraa.


Kuva ei liene kovinkaan kaunis, mutta se on kissatarhan
 pakkaskuuran kaunistama rautatienomenapuu.
Elokuussa puun oksilla oli runsas sato.
Elokuun satoa, rautatienpuu

maanantai 13. tammikuuta 2014

Lunta ja pakkasta, ihanaa......

Päivä on ollut aurinkoinen, ainakin osan päivästä aurinko paistoi täällä Pirkanmaalla. Tällaisena päivänä kaikki näyttää paljon kirkaanmalta ja mielikin on virkku. En millään meinannut päästä läpi tuon harmaan ja ankean leudon ja lumettoman alkutalven.
No huolia tulee myös näistä pakkaspäivistä ja ne tulevät lähinnä tuolta kesäkodin suunnalta. Kesäkodissa on talviaikaan pieni sähkölämmitys ja sähköpattereiden oikein asettaminen on aika konstikasta. Laitoinko oikeat lukemat vai tuliko liikaa tai liian vähän? Siinäpä pähkäilyä ja toinen juttu koskee kesäkodin kellaria. Kellarissa on pakkasvahti ja ilmastointikanavan olen melkein tukkinut. Alkutalvi oli niin leuto, että ilmastointikanava oli vielä joulunakin ilman mitään suojaa. Jos tuollaisen vanhan omakotitalon kellarin tukkii ihan umpeen siellä saattaa levitä home ja tunkkaisuus.
Tärkein asia on vesijohto, meille tulee porakaivosta vesi kellariin ja sieltä sitten jakaantuu yläkertaan. Siis eipä saisi vesijohto mennä jäähän ja varsinkin näin jos lunta ei tule lisää, tämä vaara on aina olemassa. Kesäkotiin on matkaa melkein 200 kilometriä joten ei sinne ihan ykskas tule ajettua.

Valkosarja viettää keskitalven kellarissa

Joulunaikaan kävin kellarissa hoitelemassa siellä talvehtivia kukkiani. Kaikki sinne viedyt kasvit näyttivät ihan hyväkuntoisiltaa ja toivon niiden pärjäävän kevääseen. Helmikuussa menemme viikoksi taas maalle ja silloin tuon kellarista kuistille muutaman verenpisaran ja pelakuun. Kaikkia kukkia en voi vielä silloin tuoda sisälle koska kuistilla ei ole tilaa ja jos on kovasti aurinkoista saattavat kasvit kuolla kuivuuteen.
Daalian juurakot odottavat tulevaa toukokuuta.

Eräs varma kevään odotuksen toivo ja merkki on kun alan inventoida täällä kaupungissa olevat siemenpussit ja pikku rasiat. Tänään kävin läpi siemenvarastoni ja löysin valkoisen samettiruusun siemeniä. Niitä voisin täällä kasvattaa ja jos itävät vien osan taimista maalle.

Toivottavasti tulevana kesänä vanha nurmikko puhkeaa jälleen kukkaan?


perjantai 10. tammikuuta 2014

Jokohan nyt huomenna kun päivä vihdoin koittaa

on maa valkoinen, jokohan!
Tämä syystalvi tai joko on sydäntalvi on todella koettanut minua kovasti nujertaa. Talvi-ihmisenä olen kaivannut lunta ja sen tuomaa valoa.
Joulunaikaan parin viikon rupeama maalla oli todella "pimeä kokemus". Maalla syntyneenä ja lapsuuteni viettäneenä en ole koskaan muistini mukaan kokenut tällaista pimeyttä ja keskipäivän harmautta. Tai enkö vain muista?

Suren kaikkia kukkiani tuolla maalla kesäkodin maisemissa, siellä ne keskellä sulaa märkää maata yrittävät talvehtia ja nyt jos ennusteen mukaan tulee pakkaset sekään ei varmasti ole hyväksi monivuotisten kukkien talvehtimiseen. Tuleekohan myös niille jonkinasteinen jääpolte kuten ennustetaan syysviljan oraille.

Olen lueskellut täällä blogejanne ja nauttinut monista viime vuotta koskevista kirjoituksista ja kuvista. Ajattelin koota oman vuoden 2013 koosteen, mutta se nyt vain jäi jonnekin pimeän vuodenajan syövereihin.

Kuvien laatu ei ole hyvä, mutta liitän ne tänne, sori !
Tässä muutama kuva viime kesän kukkijoista, valkoinen päivänhattu, Tiibetin koirankieli ja
minun lempikukkani mesiangervo.
Kesän vihreätä.......
Alkukesän kukkijat......

Pitkäaikainen harrastukseni kissanäyttelyiden parissa oli viime vuoden tauolla. Nyt tänä vuonna me Maija-kissan kanssa menemme kissanäyttelyyn 25 päivä tammikuuta Lahteen. Maija on jo käynyt monet näyttelyt ja nyt kun kissa on kastraatti voisimme alkaa koko näyttelyruljanssin alusta. Katsotaan nyt miten tuo tuleva näyttely menee ja lähinnä mitä Maija tykkää vuoden tauon jälkeen olla päivän  näyttelyssä.
Tässä Maija ja pokaalit
Maija-kissa oli viimeksi näyttelyssä Turussa vuoden 2012 marraskuussa ja siihen olikin hyvä päättää tämä leikkaamattoman aikuisen naaraan näyttelyura. Maija oli BIS-kissa eli oli paras lyhytkarvakategorian aikuinen naaras.

Maija laatuarvostelussa marraskuussa 2012 Turun näyttelyssä.


 
Viime vuoteen mahtui myös matkat Italiaan ja Kiinaan, molemmat matkat olivat keväällä ja sitten kesä menikin kukkien ja kasvimaan merkeissä.


Alberobello, "trullien kylä" Italian matkalla

Shanghain" korkkiruuvi"




 
 


keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Muutama minutti

ja vuosi vaihtuu.
Tervetuloa vuosi 2014, toivottavasti olet hyvä vuosi ja kesäsi on kaunis ja aurinkoinen.

Kiitos teille blogiystävät kuluneesta vuodesta, ilo on ollut lueskella blogejanne ja samalla saada ideoita omaan puutarhaharrastukseeni.
Mitkä unelmat ja toiveet toteutuvat ja mitkä ei, sen tuleva vuosi näyttää.......


Tämä kranssi on  ollut joskus vihreä, nyt se on ruskea.

Kranssi on muutaman vuoden takaa, iäkäs ystäväni teki minulle aina  jouluksi havukranssin ja se odotti meitä  ulko-oveen ripustettuna. .
Nyt ystäväni on palvelukodissa, kranssit ja monet muut askareet ovat häneltä taakse jäänyttä elämää.
Ystävääni muistellen tuunasin kuivuneen kranssin uuteen asuun.