Tänään Tapaninpäivänä valkeneeko päivä ollenkaan?

niin kovasti on tämä aamu ollut hämärän peitossa. Eipä eilinen päivä ollut oikeastaan kovinkaan erilainen, tosin silloin sateli jo heti aamusta.
Tänään ei sada mutta kovasti sumuista ja kosteaa tuolla ulkona on.
Tässä muutama kuva eiliseltä pieneltä ulkolenkiltäni. 25.12.2013

Ojanvarren pajukko näyttää tällaiselta

Kylänraitti 25.12.2013

Joulutervehdys pikkumetsiköstä, kuusen vihreys on loistava

"Joulu tulla jollottaa......

Enäjärven jäällä, junttan pulla kainalossa ja paljon voita päällä". Niin joulu tosiaan tulee vaikka Enäjärvi vapaana lainehtii ja ulkona on muutamia lämpöasteita.
Onneksi talvipäivän seisaus on jo takana ja vähitellen alkaa päivä pidetä ja se tärkein valoisuus lisääntyä.
Täällä maalla kun jälleen olemme tuo pimeys on aivan totaalista, seison tuvan rappusilla ja katsoessani suoraan eteeni en näe kuin sen verta mitä ulkovalo näyttää ja muuten on aivan mustaa.
Kun osaan katsoa luoteeseen näen peltojen takaa valorykelmän ja pohjoisessa ei mitään. Idässä on metsän peitossa parit tuikkivat pihavalot ja siinäpä ne valot sitten ovatkin. Tiedän, että jos kävelen pihapiirissä muutaman kymmenen metriä näen lounaassa metsäsaarekkeen takaa muutamat valot ja tietysti maantiellä saattaa jokunen autokin ajaa, mutta jo siinä iltauutisten aikaan tiellä tuskin kukaan enää ajelee.
Maaseudun rauha ja hiljaisuus se on täällä näin pimeänä ja lumettomana talvena aivan käsin kosketeltava. Mikä ihana hiljaisuus, tosin valoja voisi olla hieman tiheämmässä...........

                                                         Joulutervehdykseni 

 

Rauhallista Joulua teille blogiystävät

Olen lueskellut ihania blogejanne ja kaikki kukka-ja kasvikuvat ovat olleet mieltä piristäviä. Mukavia valopilkkuja synkeään syksyyn ja alkutalveen. Mietin mikä oma kukkani on minulle ollut se tärkein,
niitähän on tietysti monia mutta yksi on kuitenkin se juttu.
Punainen daalia Arabian yö

Tämä daalia on minulle se kaikkein rakkain, Arabian yö.

Kukkivista puista on numero ykkönen koristeomenapuu, rautaienpuu.

Rautatienpuu kukkii ihanasti, kevään vihreys takanaan.

Joulukuu.........

Tänään voi siis avata ensimmäisen luukun joulukalenterista.
"Luontokalenteri" on avannut vähälumisen ja hyvin tuulisen avdenttisunnuntain, toivottavasti tämä Oskari-myrsky ei äidy kovin vaarallisen voimakkaaksi.
Juuri nyt tuli kännykkääni tieto Fortum Sähkövahdilta: Osoitteesta..............on rekisteröity sähkökatko. Tämä tieto siis koskee kesäkodin sähköä. Toivottavasti tuo katkos ei kestä kauan.
Myrsky on tuolla Länsi-Uudellamaalla varmaan paljon voimakkaanpi kuin täällä Tampereella. Olisiko puu kaatunut sähkölinjojen päälle?
No tässä ei ainakaan nyt aluksi voi muuta kuin odotella Fortumilta uutta tietoa ja käydä Fortumin sivuilla katsomassa mitä siellä kerrotaan.

Meillä aina joskus nämä uudet nelinkertaiset ikkunat ovat näin kostean syksyn jälkeen täynnä "lumihiutaleita"

Kuvassa Malla-kissa katselee ikkunasta ulos, melkein kaikki vähäisestä lumesta on sulanut. Kesäkalut on peitetty pressulla ja onneksi tuo kivikissa painaa siksi reippaasti ettei tuuli sitä vie.
Tämä kuva voisi olla ihan tätä päivää, mutta sitä se ei ole.

Tuli mukava tieto Fortumilta, sähkövika on korjattu, eli toivottavasti kaikki on taas kesäkodin suhteen hyvin.

 Tällaista lumimäärää siellä tuskin on, toivottavasti kuitenkin jouluna kun taas sinne koko joukolla menemme, me ja kissat.
                                   Hyvää joulukuun alkua teille........

Täällä sinnitellään ja myöskin iloitaan.

Annansilmä tai pikkubegoni tai vielä jokin muu nimi. Hyvin paljon tätä kukkaa istutetaan haudoille ja se siellä onkin ihan paikallaan ja on hyvin helppohoitoinen.
Tätä kukkaa on monta eri väriä, valkoinen ja punaisen monet sävyt. Äitini piti annansilmästä ja juuri siksi olen monena vuonna istuttanut vanhenpieni haudalle pikkubegoniaa.

Näin tein myös vuonna 2008 ja tästä vuodesta saakka on yksi tällainen kukka sinnitellyt vuodesta toiseen. Silloin syksyllä 2008 kun istutin haudoille kanervat en kuitenkaan raaskinut  heittää pois ihan täydessä kukassa olevia pikkubegonioita. Toin ne kotiin ja vein vanhan navetan ikkunalle ja siellähän ne leutona syksynä menestyi ihan jouluun saakka. Tein muutaman jouluasetelman ja tästä asetelmasta sitten jäi yksi pikkubegonia sinnittelemään kohti kevättä ja kesää.

Tätä kasvua ja talven yli sinnittelyä on sitten jatkunut vuodesta toiseen. Joskus on kasvi melkein talven aikana kuollut ja olen sen muutamana talvena täällä kaupungissa yrittänyt parhaan taitoni mukaan elvytellä ja siinä myös onnistunut.

Tässä on tämän vuoden syksyn alussa otettu kuva

Tässä kuvassa on uhkea annansilmä ja Pena-kissa

Tänä syksynä tapahtui sitten katasrofi, eli annansilmä jäi vahingossa ulos ja tuho oli ainakin silmällä katsoen täydellinen. Oi, oi tässäkö tämä nyt sitten on ja silmäteräni nimeltään annansilmän taru on lopussa.
Vein "kuolleen ruukun" navettaan ja siellä se oli muutamia viikkoja ja sitten kun tässä viimeksi marraskuun alussa olimme maalla  toin ruukun keittiönpöydän päähän ikkunan valoon. Kurkin joka päivä tummaan ruukun sisustaan ja sitten olin näkevinäni jotain ihan pientä vihreätä. Toin sitten ruukun tänne kaupunkikotiin ja täällä olen sitä kaikella hellyydellä hoidellut ja nyt hoito on tuottanut tulosta

Annansilmä, se kuitenkin kasvaa...ja pienen kukankin on jaksanut kasvattaa.

Kevääseen ja kesään on vielä pitkä aika, mutta toivottavasti kukkani kestää ja taas ensi kesänä kukoistaa kuudetta vuottaan.

Toinen iloinen asia, saan tai ostan itselleni uuden kameran.
Olisiko tämä mitään: Canon Power Shot S 120  Kompaktikamera.

Värikollaasi 153

Tänään kuvasin meidän pihaa ja tällaisia kuvia ja värejä sieltä tallentui.

Täältä löydät lisää tämän viikon värikollaaseja

Tänään oli palkkapäivä

eli valtiokonttori maksaa eläkettä kuukauden kahdeskymmenespäivä.
Onhan se mukava asia kun työeläke tulee säännöllisesti tilille. Tuleeko sitä liian vähän tai sopivasti tai jopa runsaasti, siihen en nyt ota kantaa.
No, kuitenkin varmaan sikäli riittävästi, että tässä nyt tätä tietokonettani näpyttelen eli ainakin tämän huvin olen voinut itselleni kustantaa.

Ja onhan kissat, kukat, puutarhatouhua ym. ja  nekin nielevät rahaa. Siis varmasti se eläke nyt kuitenkin jotenkin riittää. Isäntä tässä aina joskus kylläkin huomauttelee minun tuhlaavaisuudestani.

Tänään leivoin tilipäivän kunniaksi saaristolaisleipää. Ohjeen olen löytänyt Suvikummun Marjan blogista. Kiitos Marja!
Leipä oli tosi hyvää.....ja kakkuleivän voisi vaikkapa pakata joulupakettiin.

Paistoin kaksi vuokaleipää ja yhden paistoin kakkuvuoassa. Siis "saaristolaiskakku"



Tänään oli hieman kirkkaampi päivä, mutta ei kuitenkaan aurinkoinen. Tulopihalle laittelin lisää linnuille syötävää ja otin käyttöön uuden talipallopussin. Sekin ohje on Suvikummun sivuilta.

Tällainen pussukka ja talitintit kävivät ahkerasti vierailulla.


 

Etupihalla kohentelin syysistutuksia ja samalla siistin märkää pihamaata. Maa oli kuitenkin niin märkää, että en siinä paljoa askeltanut.

Matala pöytäkuusi on vuosien varrella kasvanut ja se onkin pihan komea viherläiskä.

 

Maija-kissa on innokas ikkunan lähellä  istuja ja sieltä katselee tarkkana pihan elämää, linnut tietysti ovat kaikkein mielenkiintoisin kohde. Mutta lopulta väsy voittaa....

 

 

 

Kylkeä sentään jaksaa aina välillä kääntää...



 

Juuri nyt Maija on ihan virkku ja istuu tässä melkein tietokoneen näppäimillä ja arvata saattaa miten paljon kissankarvoja täältä näppäinten joukosta löytyy. Näin tämä marraskuun päivä alkaa olla lopuillaan ja kappas Maija taas  tuntuu vaipuneen unten maille, puoli kroppaa tuossa näppäinten kyljessä ja pieni kehräys käy.....

 



Harmaata, sateista ja pimeää

no tänään ei satanut ja lämpömittari näyttää nyt tasan 0 astetta.
Olen tässä puuhaillut tämän tietokoneeni kimpussa ja tässä on käyttöjärjestelmä Windows 8 ja nyt päivitin tämän versioon 8.1.
Ihan mukavalta tämä nyt tuntuu ja jotain uutta kivaa on myös tullut tuon päivityksen mukana. Pidän tästä kahdeksikosta oikeastaan aika kivana ja tuo entinen koneeni saa nyt lepovuoron eli seiska lepäilköön nyt ainakin jonkin aikaa. Valokuvani ovat kuitenkin tuossa koneessa joten jos niitä tänne haluaisin liittää se teettäisi muutaman mutkan tähän blogini kirjoitukseen.
Tosin eipä tässä olla oikein kirjoitustuulella, mutta jotain kuitenkin tänne rustaan.

Eilen innostuin kuvaamaan ruukkukukkiani. Moneen kukkaruukkuun olen lisäillyt pieniä koristeita, ehkä vähän mauttomia mutta jotain pientä piristystä kuitenkin.
Tässä muutamia kuvia, onneksi ne eilen  tähän koneeseen tallensin.

Marraskuun kaktus on saanut somisteeksi punatulkun


 

Tämä kaktus on saanut pramean  kiiltävän koristeen


Lehtikaktus kukkii punaisin kukin, jos kukkii?


 

Rönsyliljan outo kukka!?

 

Tämä huoneiiris on saanut ihmeellisen töyhdön, kissahuiskan.

Huoneiiris kukkii kauniisti, mutta kukinto kestää vain päivän.



Jotain koristeita tässäkin ruukussa

Pitsienkeli, kissahuisku ja kasteluetana.

Tässä tietokoneeni näppäimillä haluaa myös Maija-kissa oleilla, ihan haitaksi asti. Meillä on tällä kotosalla neljä ihastuttavaa kissaa ja hehän tuossa sivussa kaikki ovat kuvattuina. Olen hyvin pienimuotoisesti kasvattanut manx-kissarotua vuodesta 1990 eli yli parikymmentä vuotta on täällä meillä ollut kissoja.
Näyttelyissä olemme käyneet niin täällä kotimaassa kuin myös muualla Euroopassa. Tänä vuonna emme ole käyneet näyttelyissä mutta varmasti taas ensi vuonna Maijan kanssa käymme muutamissa näyttelyissä. Muut kissat ovat meillä näyttelytouhuista eläkkeellä jo ikänsäkin puolesta ja varsinkin Malla-kissalla on takana hyvinkin mittava ja menestyksellinen näyttelyura. Malla-kissan isoisä oli meidän Aku-kissa ja kissa oli ja on  vieläkin Suomen kissaliiton menestynein manx-rotuinen kissa. Aku-kissa osallistui Milanossa vuonna 1999 Word Winner kisaan ja voitti siellä oman kategoriansa eli oli hyvin voitokas. Tämä voitto on hyvin arvostettu ja myöskin kasvattajien keskuudessa hyvinkin himoittu saavutus. Laitan tähän kuvan yhdestä Milanon maailmannäyttelyn ruusukkeista.

Aku-kissan voittoruusuke vuodelta 1999 eli viime vuosituhannelta,
mutta saavutus joka vieläkin pitää pintansa.


Taidanpa jatkaa tänään tätä samaa kirjoitustani. 15.11

Kaikenlaisia harmeja tuntuu aina välillä ilmestyvän, onneksi ei niin vakavia mutta harmeja kuitenkin.
Kamera-asia harmittaa, sehän on jo vanha tapaus. Pudotin kamerani Italian reissullani ja nyt kyllä täytyy vihdoinkin uskoa, että ei se ole kunnossa. Kaikki kuvat ovat epätarkkoja ja ne pitää kaikki käsitellä jollain kuvankäsittelyohjelmalla ja sittenkään niistä ei saa kelvollisia.
Kännykän kuvat ovat parenpia, mutta nyt en ole vielä keksinyt miten ne tänne tietokoneelle tuon, on ohjelma nimeltään Zune ja sillä olen kännykästä niitä kuvia siirtänyt tuohon seiska koneeseen. Mutta nyt viimeksi kun kuvia siirsin  tapahtui jotain ( minä varmaan tein jotain hassua )ja kaikki tietokoneella olleet kuvakansiot kopioituivat kännyyn. No niitähän sitten oli  valtavasti ja vei aikaa kunnes olin kaikki kuvat kännykästä hävittänyt, että, että tällä lailla täällä nyt huseerataan.

Huomenna käyn täällä entisessä Pirkkahallissa kädentaitomessuilla ja samalla tapaan nuoremman sisareni, hän tulee tuolta Satakunnasta päin kansalaisopiston retkiporukan mukana. Katsotaan miten paljon ehdimme yhdessä kierrellä ja tutustua erilaisiin kohteisiin. Jotain kivaa uutta jouluista harrastepuolen asiaa olisi kivaa löytää. No sen näkee sitten.....
Illalla onkin sitten paikallisen rotukissayhdistyksen syyskokous ja sitten meillä on vanhan perinteen mukaan pientä ohjelmaa ja jouluista syötävää. Jo monena vuonna on siellä ollut tarjolla erittäin hyvää imellettyä perunalaatikkoa ja sen valmistaa eräs yhdistyksemme aktiivijäsen. Jo sen makuelämyksen takia kannattaa osallistua, tietysti ensin yhdistyksen syyskokoukseen ja sitten jouluiseen tunnelmaan.
Perunalaatikkoa odotellen terveisin täältä......

Tarhanpihalla on pihakalusteet peitetty pressulla ja jotain pientä piristystä siihen laittelin...

Pimeässä peltikissa loistaa kivasti, kynttilän valo tulee esille kauniisti lyhdyn aukoista.

Marraskuun rentoutushetki, Värikollaasi 151 Vadelma

Värikollaasi 151 Vadelma

Tällaisen kollaasin tein viime viikon muutamasta otoksestani.
Täältä löydät lisää värikollaaseja 151

Marraskuu 2.11

Tänään aamu valkeni selkeänä ja yli puoleen päivään sää olikin melko kuulas ja aurinko loi säteitään muuten niin ankeaan syksyyn.
Iltapäivällä satoi monta railakasta kuuroa ja nyt ennen pimeän tuloa lakeutui seudun ylle sumu. Äsken käydessäni ulkona sytyttämässä muutaman kynttilälyhdyn näkyi taivaalla tähtiä ja räystäät tiputtelivat vesipisaroita. Lämpömittari näytti +7 astetta ja edelleen sumu leijui ulkovalon ympärillä.

Jäniksiltä ja peuroilta on tämä omenapuu suojattu, toivottavasti....

Tännekö lehtikompostiin on viime kesä kätketty?



Huomenna me lähdemme täältä maaseudun hiljaisuudesta ja pimeydestä kohti Tampereen kaupungin valoja. Tänne jää kaikki rakennukset, piha, puut ja pensaat odottamaan hiljaisuudessa ja syksyn hämärässä tulevaa joulunaikaa ja sitten taas toivottavasti tulevaa kevättä ja kesää.
Jouluksi me tulemme tänne ja mökki herää muutamaksi viikoksi elämään ja joulun valot elävöittävät muuten niin pimeätä mökin seutua.

Harmaa käenkukka pitää vielä kevyesti peittää havuilla.

Joutomaa odottaa tulevaa talvea

27.10 oli aamulla pientä pakkasta ja maa oli valkoisena.
Tällaisena Joutomaani on edukseen.

Tänään kissatarha riisuttiin talveksi eli katto ja kaikki kalusteet vietiin pois.
Huomenna siis on aika taas palata ihka omaan kotiin....me ja kissat.








 

Hienoista haikeutta ja mielessä myös alakuloa.

Mikään ei oikein suju, ei ajatus, ei työ, siis ei mikään.
Nyt on ainakin varmaa, että pitkä kesä ja kaunis syksy on ohitse. Lämmintä on luvassa ja sen myötä myös sadetta ja se ehkä vielä lisää syksyn synkkyyttä ja ankeutta.

Eilen leikkasin kauniin orvokkiruukkuni paleltuneet kukat ja ajattelin kaataa mullat kukkapenkkiin. Toisin kuitenkin kävi, ruukun toisessa reunassa oli ihan uusia pieniä ja terhakoita apinankukan/juoppoalfredin taimia. Ei se mikään ihmeasia ole, sillä kesällä naapurin Eila oli laittanut orvokkiruukun reunalle muutaman apinankukan taimen. Eilahan suoritti tuon jo melkein ränsistyneen orvokin alasleikkauksen ja siinä samalla lisäsi muutaman pienen apinan taimen. Orvokkihan sitten innostui uuteen kasvuun ja siinä sivulla myös apinankukka.
Nyt tuo entinen orvokkiruukku pääsee pian autoajelulle ja päätyy uuden kasvun toivossa kesäkodin kellariin.

Kesän komistus, naapurin kaunis apinankukka

Haikeana katselin pientä sinistä orvokkiruukkua, se saa olla siinä omalla paikallaan ja kuihtua pois kun ei enää jaksa vastustaa pakkasia.
Toisaaltaan miksi kiusaan pientä orvokkia, heittäisin pois kompostiin ja antaisin orvokin jatkaa omaa kiertokulkuaan, mullaksi ja uusien kasvien kodiksi.
Onko tämäkin sitä menneen kesän kaipuuta ja pitkän pimeän syksyn pelkoa. Talvi on taas ihan toinen juttu, lumi ja valkoiset hanget ne ovat minun mieleeni.
Minä olen toisaaltaan talvi-ihminen ja siihen tunnelmaan kuuluu ehdottomasti lumi.


Joskus lumisena talvena......

Tänään istutin muutamat tulpaanin ja narsissin sipulit. Molemmat olivat ihan tavallista tusinlaatua ja
ne vain sattuivat silmiini marketin hyllyssä.
Tulopihan kukkapenkki oli keväällä pienen muutoksen kohteena ja olen ajatellut vielä ensi keväänä jatkaa muutoksia, joten en nyt syksyllä ajatellut panostaa kukkasipuleihin.
Tavallaan sipulit tulivat minun tyköni, osuivat näkösälle.




Orvokin  viime hehku....

Ei ollenkaan tarkka kuva, kuvattu ikkunan läpi mustarastaan ilta-ateria.

 

Talven tuloa

Tänä aamuna kun katsoin ikkunasta ulos olivat katot valkoisena, siis yöllä on ollut pakkasta ja vielä nyt tuo mittari näyttää 0,6 astetta, mutta kuitenkin plussan puolella ollaan.
Täytynee katsoa miten tuo orvokkiruukku tuolla ulkona jaksaa, joko on pieni pakkanen tehnyt tehtävänsä. Keltainen orvokki on jaksanut kukkia koko pitkän kesän ja sille ei ole annettu muuta hoitoa kuin vettä, yksi alasleikkaus ja tietysti huomiota eli rakkautta.
                           
                          
Toinen ahkera kukkija on ollut hyvin pieni sininen orvokki, sen loisto ei kesällä ollut kovinkaan kehuttava mutta kuitenkin se jaksoi sinnitellä ja nyt se on pieni loistava sininen läikkä tuossa keittiön ikkunan alla. Olen ruukkua hieman tuunaillut ja mielestäni se on pieni sievä silmänilo tuossa lähellä ulko-ovea ja silmät siihen väkisinkin osuvat aina kotiin tullessa. Joko nyt tuo loisto on viime pakkasyönä sammunut?
                     
              Sininen orvokki                                     Keltainen orvokki kuva 13.5
                                                       eli viisi kuukautta on keltainen orvokki kukkinut
Ulkona on jo “suuri päivä” kuten isäni aikoinaan sanoi kun halusi meidät aamu-uniset lapset ulos työhön tai leikkeihin. Suuri päivä silloin ei saanut sisällä lorvehtia.
Ulkona on todella hyvin kaunista, aurinko paistaa ja näyttää siltä, että tuuli on jo laantunut, jokunen puuska tuossa tohahti mutta ei niin voimakkaasti kuin eilen.
Talvi siis on jo ovella ja kohtapuolin on aika ajatella myös joulua. Joulut olemme viettäneet monet vuodet tuolla kesäkodissa ja varmaan sinne menemme myös nyt täksi jouluksi.
Joulu täydellisen hiljaisuuden ja pimeyden keskellä. Jos vain on lunta niin se tietysti on sitä todellista joulua, mutta monesti on maa paistanut sulana ja mustana. Lumi tuo tullessaan myös haasteita kuten lumityöt, mutta toki valkoinen joulu on aina se ykköstilaus sinne pienen kesäkodin ympäristöön.
Joulukortit tai tervehdykset olen monesti tehnyt itse omista ottamistani valokuvistani ja varmaan teen tänäkin vuonna. Aiheena hyvin usein on ollut valokuva kuusesta.
Tämä kuusi kasvaa pellon pientareella ja sen kauneus antaa minulle voimaa niin kesällä kuin myös talvella.
                                       
Tämä kuva on tältä syksyltä ja toivottavasti voin sen pukea jouluiseen asuun lumisen maiseman keskellä.

Valokuvatorstain haaste VALO

VALO

Lokakuun aurinko tuo valoa ulkokuistin kukille.

 

 



Täältä löydät lisää kuvia Valokuvatorstain haasteeseen 299 VALO

Oi mikä ihana syyspäivä.

Tänään oli kaunis aurinkoinen lokakuun päivä.

Nyt punakanelissa on punaiset lehdet, ensin punaiset omenat ja nyt lehdet.

Eilen me koko sakki kissat ja isäntä tulimme tänne maaseudun rauhaan ja hiljaisuuteen. Tänne kun koko sakilla tulemme viivymme yleensä ainakin viikon, nyt kuitenkin olemme vain pidennetyn viikonlopun. Lokakuun loppupuolella sitten olemme pidenpään ja toivottavasti silloin on puista lehdet pudonneet ja haravointi onnistuu. Tai voihan silloin jo olla lumi maassa, kuka tietää.......

Osa näistä lehdistä varmaan joutaa lehtikompostiin, toivottavasti

Tänään urakoin ja nyt kaikki daalian juurakot ovat kellarissa, eikä yhtään liian aikaisin. Täällä on jonain yönä käynyt pakkasella  ja koko daaliakasvusto oli aivan ruskeana. Katsoin mittarista mikä lukema on ollut alin ja pakkasen puolelle oli mittari mennyt lukemiin -3,6. Ihmeen alas tuo lukema oli mennyt ja kyllä sellainen pakkanen jo daalian kasvustolle tekee täyden tuhon.



Juurakot kuivahtivat omien kuihtuneitten varsiensa päällä.



 



Huomenna on vuorossa muutaman omenapuun talvisuojaus, suojaverkot saavat ainakin punakaneli ja koristeomenapuu. Peurat olivat jo käyneet pihalla ja syöneet ihme kyllä kaikki kehäkukan kukat. Ihmettelinkin ensin miksi ei yhtään kehäkukkaa  ollut näkösällä ja arvotus ratkesi kun huomasin  pihalla peurojen jälkiä. Kaikki loput omenatkin olivat niille kelvanneet, sekä puusta ja puun alta.

 

Rautatienpuu saa huomenna suojaverkon. Samettikukkia ei peurat syö ja ne olivat pakkasen jälkeen kompostikunnossa.





Moneen syksyyn ei täällä  peltoja ole ollenkaan muokattu, keväällä vasta ennen uuden sadon kylvöä. Nyt kuitenkin osa pelloista oli jotenkin muokattu, ei kuitenkaan kynnetty. Mutta kuitenkin pellon pinta oli rikottu ja se oli mustaa. Minusta entisaikaan kun kaikki pellot kynnettiin se kuului ehdottomasti syksyyn, minä ihailin syviä suoria vakoja.

Tällainen vanha sanonta:

Parenpi sian tonkima syksyllä, kuin keväällä kynnetty. Eli ennen pidettiin syksyllä maan kääntöä erittäin tärkeänä ja keväällä maan kääntöä pidettiin jopa laiskan miehen hommana.



Tämä päivä on Fannyn.

Tänään Fanny-kissa täyttää 15 vuotta.

             Onnea Fanny!
            
Fanny tuli tänne isänsä kotiin tammikuussa 1999 ja ikää silloin tuolla pienellä kissatytöllä oli 12 viikkoa, siis ihan oikea kissanpennun luovutusikä.

Fanny on kaunis ilman näitä lisähörhelöitäkin......

Fanny oli astutusmaksu meidän ihanalle Aku-kissalle. Fannyn äiti oli Pipsa ja Pipsahan piipahti edellisenä syksynä tänne meille ja tuloksena oli ihastuttavat kolme kissanvauvaa. Fanny, Sanni ja Frakki-poika.
Fanny on väriltään kilpikonna, Sannin väri oli myös kilpikonna mutta paljon vaaleanpi väri ja Frakki oli tumma kaunis uros, leuan alla valkoinen rusetti.
Me pidimme Fannyn nimen, Sanni sai uudessa kodissa nimen Putze, Farakki meni lemmikiksi ja en tiedä oliko Frakilla muuta nimeä.

Fanny ja Sanni olivat näyttelykissoja ja molemmat pärjäsivät näyttelyissä, tosin mitään ihan huipputuloksia ei tullut. Fanny on arvoltaan IC eli kansainväilinen champion. Fannyllä tosin olisi ollut raameja melkein kuinka korkealle tahansa, mutta kissa oli erittäin arka ja siksi en halunnut kissaani kuisata ylimääräisillä jännitteillä.

Fanny nauttii oman kodin rauhasta ja hiljaisuudesta.

Kävihän Fanny kerran Tanskassa saamassa sen sertifikaatin jota tarvitaan kissan näyttelysaavutukseen IC. Tuo matka olisi pienen jutun arvoinen mutta onneksi kaikki meni hyvin ja Fanny sai tuon tärkeän sertinsä.

Fanny siis tuli tänne isänsä Akun kotiin ja nyt täällä on myös Maija-kissa, joka on Sannin jälkeläinen.
Sanni oli Maijan isoemo ja Fanny siis on Maijan isotäti.

Tätä kirjoittaessa en ole ihan varma vieläkö Frakki on elossa, mutta Sanni-sisko on poissa ja samoin Fannyn sisarpuoli Ninni.

Meillä on onni pitää vielä tämä ihana kissamme Fanny ja toivonkin Fannylle vielä monta onnellista ja tervettä vuotta täällä meillä oman sukunsa keskellä.

Fannyn ihka oikea nimi on Ballawhane Gindys-Bahee MAN f 51. Nimi on kaelin kieltä ja vapaasti käännettynä :         " Noidan ihmeellinen auringon nousu".

Värikollaasi "Sireeni"147

Tällaisen kollaasin sain aikaiseksi orvokista, vielä jaksaa keväinen orvokki kukkia

Olisiko tässä häivähdys sireenistä
 

Tämä onkin ensimmäinen kerta tällä sivustolla.
Teemana oli "Sireeni"
täältä löytyy lisää kuvia aiheesta "Sireeni"

Lokakuun kuudes ja vanhoja muistoja.

Tämä viikko on ollut hienoinen juhlaviikko, meidän hääpäivämme vuosipäivä ja samoin jo edesmenneitten vanhenpieni hääpäivä on lokakuussa.
Meidän päivämme oli 3.10 ja vanhenpieni juuri tänään 6.10. Sää silloin meidän hääpäivänämme oli kaunis ja aurinkoinen ja niin se oli tänäkin vuonna.
Juhlistimme vuosipäiviä lasillisella punaviiniä ja tänään oli sunnuntailounaalla astetta parenpaa ruokaa.
Meidän hääpäivästä on kulunut vasta kolmekymmentäkaksi vuotta eli muistissa on hyvinkin. Äitini on kertonut omasta päivästään muutamin sanoin eli polkupyörillä sitä oli silloin poljettu kirkonkylään pappilan kansliaan ja siellä oli rovasti sitten toimittanut vihkimisen ja todistajat olivat ilmeisesti pappilan väkeä. Takaisin anoppilaan oli tietysti poljettu, isäni omalla pyörällään ja äitini lainapyörällä. Anoppi oli keittänyt pullakahveet ja vieraina oli ollut isäni veli.
Tuo samainen anoppila näkyy kesäkodin ikkunasta ja hyvin muistan kun siellä pienenä lapsena kävin fammun ja taatan luona kylässä. Kuusela on isovanhenpieni paikan nimi, nykyisin siellä häärii eläkeläispsriskunta ja he ovat paikan kunnostaneet todella kauniiksi. Aina kun siellä nykyisin käyn tulee mieleeni lapsuuteni mukavat muistot fammusta ja taatasta.
Kuusela on todellinen kauniisti entisöity pieni punainen Mummon mökki.

Tänään iltapäivällä olin kissojen seurana kissatarhassa ja siellä koristelin syklaamiruukun syksyn värein.

Syklaami sai seurakseen  koristeita

 

Pieneen poisheitettävään juoruamppeliin tein punatulkulle pesän.

 

 

ViherPiha lehti

Minulla on tämän vuosituhannen kaikki ViherPiha-lehden vuosikerrat, jokunen lehti joltain vuodelta puuttuu.
Monesti käy niin, että silloin kun lehti ilmestyy se jää ehkä vähälle lukemiselle ja voi unohtua luekematta pitkäksi aikaa. Talviaikana kun on tätä sisäoloa enenpi, silloin saatan lukea lehtiä uudelleen ja löytää sieltä monta hyvää ideaa. Ideat joskus ovat sellaisia, että niitä on mahdotonta toteuttaa, mutta silti unelmoida aina voi.
Tämän vuoden ykkösnumerosta löysin ja ihastuin kirjoitukseen kuvineen Talvipuutarhasta. Olisihan sellainen ihanuus ihana, mutta haaveeksi se kyllä jää.

Kukaanhan ei estä haaveilemasta.

Lehdessä Pentti Alanko kirjoittaa mukavasti puutarha-asioista ja tässä tämän vuoden ykkösnumerossa on aiheena Miksi meillä ei ole kanervapuutarhoja?
Niin sellaisen voisin jopa perustaa ja se ei tunnu yhtä utopiselta kuin haave talvipuutarhasta.

Vanhat vuosikerrat olen vienyt maalle, sadepäivinä niitä selailen ja olen miettinyt, että näitä voisi viedä jonnekin muualle kuin lehtikeräykseen. Vielä en ole hennonnut heittää pois yhtäkään lehteä ja antaisin niitä jollekin jos vain joku olisi niistä kiinnostunut.

Tämä ruusu kasvaa meidän kissojen kissatarhassa