sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Kevät tulee keikkuen,

vai tuleeko!
Lumet täältä meidän pihalta suli loppujen lopuksi melko nopeasti. Minä pessimistinä puhuin
juhannusviikosta, mutta onneksi olin luuloineni aivan hakoteillä.
Yksi kevään odotettu hetki oli ajankohta milloin kaivaisin runkoruusuni ylös kasvilavasta ja teinkö sen innoisanni kuitenkin liian aikaisin?
Ehkä olisi kannattanut odottaa ainakin viikon päivät, en tiedä. Viime keväänä ruususeni heräsi ihan huhikuun alussa ja sen varressa näkyi pienen pieniä silmuja ja jopa yksi pieni lehtiryhmäkin oli ilmestynyt. Jotain pientä elonmerkkiä olen ruusussani näkeväni ja toivottavasti se on myös totta.

                                         Ruususen kaivoin lavasta 24.4 ja tältä se nyt näyttää


 Prisman paperikassissa on kaksi pientä daalian juurakkoa ja yöksi olen taittanut kassin suun kiinni, juurakot ovat olleet terassilla jo viikon päivät. Takana ruukussa nököttää olivipuuni ja kovasti apealta se ainakin tällä hetkellä vielä näyttää.

Pihalla ei vielä kuki krookkukset mutta sinivuokot ovat jo kukkineet muutaman päivän. Tässä muutama kuva näistä ihanista kevään sinisistä vuokoista.


                            Tämä ihana sinivuokko rypäs on kuin kesän kaunis kukkamekko.


                                     Aurinko paistaa ihanasti sinivuokon sydämeen.


Jouluruusu on tehnyt runsaasti nuppuja mutta ainakaan vielä ne eivät ole täydessä kukassa ja
muutenkaan tuo kukinto ei ole ollenkaan kuvauksellinen.


Lehdissä on ollut kirjoituksia miten pääset alkuun siivotessasi kodin ylimääräisestä tavarasta.
Minullakin on ollut jo pitkään tavoite luopua kaikesta tarpeettomasta kodin hyllyille ja nurkkiin kertyneestä tavarasta.

Viime kesiviikkona eräs aikakausi sai tavallaan päätöksen eli minä laitoin kiertoon melkein kaikki kissojeni saamat palkintopokaatit. Kiertoon lähti kaikkiaan 24 isoa ja kymmenkunta pientä pokaalia. Vuosia sitten olen jo kerran ennen tehnyt samoin.


              Maija katselee terassin ikkunan takaa, että mitähän siellä nyt oikein puuhataan...


Kiertoon lähtivät vain aivan hyvät pokaatit, tämäkin on muten hyvä pokaali mutta sen jalassa on pieni lohkeama. Kukkaruukkuna tällainen pokaali on tukeva ja käy hyvin tarkoitukseensa, tosin se ajanoloon sisäpuolelta ruostuu.

                                    Hontelo pelakuun alku on Mårbacka Drottning Ingrid

Terassilla kasvaa toinen jättiverbenan viimevuotisista juurakoista, sekin ehkä tuli ulos kellarin pimennosta liian aikaisin. Jokohan sen uskaltaisi viedä ulos omaan kasvpaikkaansa?


Vuodet eivät ole veljeksiä, ei todellakaan. Muistelen viime kevään huhtikuuta ja tässä on kuva huhtikuun krookuksista 28.4.2017


Hyvää kevättä ja vappua 2018

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Talven valta jatkuu...

ja jatkuu.
Maaliskuu on jo pian lopuillaan, mutta missä viipynee kevät! Kesäaikaan siirryttiin viime viikonloppuna ja silloin muistin sen ihan ensimmäisen kesäajan tulon. Vuosi oli 1981 ja silloinkin oli maaliskuun loppupuolella täysi talvi. Hiihdeltiin latuja Näsijärven jäällä ja talven vahvat hanget peittivät saarien kivikkorannat ja vain siellä täällä hangesta törröttivät rantojen kivet.

Viikko sitten olimme muutamia päiviä kesäkodissa ja onneksi siellä näytti kaikki olevan hyvin ja pelkäämäni pakkanen ei ollut hiipinyt sisälle kellariin. Lisäsin pakkasvahdin tehoja ja onneksi niin, nythän on taas ollut yöpakkasia.
Voimakuuseni näytti olevan paikoillaan, onneksi. Syksyllä kuulin huhun, että pellon ojan koivut kaadetaan ja ehkä myös kuusi. Tämä oja on naapurin mailla ja tietysti he voivat tehdä maillaan tällaiset raivaukset. Minä esitin kuitenkin toivomuksen, että kuusi jätetään maisemapuuksi ja niin
se taitaa jäädäkin.


Kirkonkylässä käydessäni kävin myös paikallisessa kukkakaupassa ja muutama tete narsissi tuli mukaani ja samoin paikallisesta kasvihuoneen myyntipöydältä syötävä orvokki.







Parina päivänä paistoi aurinko ja se niin mukavasti säteillään lämmitti kesäkodin tupaa.
Maija nautti tilanteesta ja varmasti myös Pena, tosin Pena ei kuitenkaan hypännyt pöydälle.
                                         Maija nauttii auringon jokaisesta säteestä.




Täällä meillä on jo syksystä saakka kukkinut syklaami. Ostin viime keväänä messuilta syklaamin mukulan, kait se oli mukula sellainen lätty kiekeonmallinen. Istutin lätyn ruukkuun ja ensin ei tapahtunut mitään. Ruukku viereksi terassin nurkassa ja kertaalleen lätyn kaivoin ylös mullasta ja istutin uudelleen. Syksyllä alkoi mullan pinnalle jotain pientä elonmerkkiä ilmestyä ja vähitellen aukesi muutama hento kukkavana. Nyt syklaami kukkii hyvin kauniisti, mutta yhtään vihreätä lehteä ei siihen  ilmestynyt.
                                                 Pari kuvaa tästä ihanuudesta.




Terassilla on vielä kevätsiivous tekemättä ja se jääkin siihen vaiheeseen kunnes tulee lämpimät ilmat.
Eilen iltapäivän auringon paistaessa joimme terassilla kevään ensimmäiset kahvit. Lisälämpöä hehkui infrapunalämmitin ja mukavasti siellä kahvit maistuivat. Leivoin ihan tätä kahvihetkeä ajatellen marjapiirakan. Kuvaa ei piirakasta ja kahvihetkestä tullut otettua.


                                                   Pääsiäispuun koristelin tänään.


                                             Samoin pienet sorminuket saivat oman paikkansa.


                                                     Nyt on meidän terassilla pääsiäinen.


                                             Tämän kuvan myötä toivotan teille blogiystävät!
                                                             Riemullista Pääsiäistä.


torstai 22. helmikuuta 2018

Helmikuu on pakkasherra

ja sanotaan myös helmikuun helistävän.
Hitaalla siivalla on minun koneeni käynyt ja tämä talvi on ollut jokseekin masentavan pilvisen harmaa.
Onneksi nyt on ilmojen herra suonut meille aurinkoa ja sitä myöden myös pakkaset. Minun talveeni kuuluu lunta, aurinkoa ja pakkasta ja kaikkea tätä kohtuudella.
Näinä päivinä olen saanut uutta virtaa ajatuksilleni ja tulevan kesän pihasuunnitelmat ovat pikkuhiljaa heräilleet.
Tarhan pihan peittää vahva lumikerros ja ihan vielä en osaa ajatella tuon lumikerroksen kevääksi sulavan ja muutenkin varhaisen kevään toive tuntuu aika kaukaa haetulta.
Tosin kylmän pakkastalven jälkeen voi tulla hyvinkin lämmin kesä, toivottavasti.

Lumi on paksulti kasaantunut japaninmarjakuusen latvustoon.


 Paksu lumikerros peittää kukkapankin ja vain ylimmät oksat ovat merkkinä Sointu ruusupensaasta.


 Tassun jäljet lumella näyttävät Maijan käyneen kissamökissä.


 Kissatarhan oven takaa näkyy ruusuangervon kauniit kuihtuneet kukat.


Tämä kuva näyttää hyvin sen miten varjoinen meidän tarhan piha on, tosin kun aurinko kerkiää korkeammalle tilanne hieman muuttuu. Pihaa varjostavat siperian pihta. marjakuusi ja naapurin korkea kataja. Nopeasti nämä havupuut ovat viime vuosina saaneet kokoa leveyttä ja korkeutta.

                                                   Pakkaspäivän taidetta terassin seinillä.




 Terassilla on vielä hyvin talvinen ilme ja kuurankukkien lomassa näkyy syksyn sateitten juovat.


                                                   Jotain joulusta on  jäänyt tarassin pöydälle.


 Tällainen kummajainen kukkii meillä ja ihan viime syksystä saakka, syklaami ilman lehtiä.
Kuva tosin näyttää olevan melko epätarkka mutta nuo kukat ovat tosi kauniit hennot ja herkät.



 Sokerina pohjalla. Helmikuun alun perjantaina, päivänä jona täällä Tampereella osa bussiliikenteestä oli pysähdyksissä ja lunta oli satanut valtavasti minä kävin tapaamassa kissoja                                      Pepsi ja Max.
Mukava iltapäivä Tassulinnan kissalassa, oli todella kiva käydä tapaamassa tätä kissaperhettä.


 Ensin Pepsi näytti taitojaan ja sitten Max. Välillä piti myös suunnata katse ihan vieraaseen tätiin mutta kyllä me ihan hyvin tulimme juttuun. Pepsi heitti emännän kanssa ylävitoset ja Max kuljetti pallon sisälle tyhjään mehutölkkiin, tosi taitavat temput.
Pepsi esiintyy kuin lady ikään ja Max ottaa ihan rennosti, kumpikin kisu antoi silitellä.
Olihan kiva iltapäivä!

Tämä bloggerin kirjoitusalusta on kovasti epävakaa ja tilanteen tekee vieläkin epävarmemmaksi nettiavustajani Maija-kissa. En tiedä miten me  yhteistyössä tämän kirjoituksen saamme oikeaoppisesti julkaisukelpoiseen kuntoon. Maija makaa melkein näppäimillä ja jo pariin kertaan on käynyt pieni lisänäpäytys karvatassun tuottamana. Katsotaan kuinka käy?!
                                                                                                                                                                                                                                      

perjantai 19. tammikuuta 2018

Haastevastaus: Neljä kuvaa vuodesta

Kiitos sinulle blogiin  Keijunkukkaset, sain haasteen ja samalla herätyksen ja se oli tosi tarpeeseen.
Kovasti jähmeästi on syksyni mennyt ja samoin joulut ja tämä tammikuun alku.
Toivottavasti nyt valon lisääntyessä myös oma innostukseni puutarhaani kasvaa ja täällä blogipuolellakin saan jotain aikaiseksi.
 Neljä kuvaa vuodesta ja ajattelin ottaa tästä aiheestai irti kaiken, tämä rivitalonpiha, kesäkodin piha ja sitten ihanat kissaystäväiseni. Eli ajattelin tehdä kolme eri blogikirjoitusta.

Aloitan tästä oman kodin rivarin pihasta ja sen valitsen olopihan puolelta.

Rivarin olopiha on jo hyvinkin vanha, yllättävän paljon vuosia on kertynyt ja nyt elokuussa tulee 36 vuotta täyteen. Olopihan hallitsevin puu on ollut rautatienomenapuu ja tammikuussa 2016 se ikävä kyllä joutui väistymään lasiterassin tieltä tai eihän se terassi puun juurelle ulottunut, mutta puun valtavat oksat olivat tiellä. Puusta olisi jouduttu leikkaamaan oksia liian paljon ja se olisi tullut toispuoleinen torso.
                
Olopihan on melkein kokonaan aidattu kissojen tarhaksi. Tarhan yhtä kulmaa hallitsee suuri ja mahtava siperian pihta ja sen olen valinnut taustaksi näille neljälle vuodenajalle.

                                                                     Talvi




Pihta kasvaa kissatarhan aidan takana ja puun kasvaessa on sen oksat osittain kasvaneet tarhan sisäpuolelle.  Kaadetun omenapuun paikalle kesällä 2016 perustin melko hätäisesti kukkapenkin. 
Talvisuojaukseen käytin kuusen oksia ja onneksi lumitilanne viime vuoden tammikuussa oli  tyydyttävä.
Tunnelmakuvaksi talveen valitsin helmikuulta.


 Lumi edelleen peittää tarhan ja terassin pöydällä on tulppaanikimppu. Kuva on otettu 13.2. 2017
Tarhan takana kasvaa virpiangervoaita ja se keväällä leikattiin aivan alas.

                                                                       Kevät




Kylmän ja myöhäisen kevään johdosta kasvu pihalla oli hidasta ja kevään kuvaksi valitsin kuvan kukkapenkistä kesäkuun alkupäiviltä. Omenapuun kannolle olin nostanut tuon ihastuttavan kastelukannun, kannun jonka ostin Laukon kartanonrouvan puodista. Kannussa on vettä mutta vain siksi ettei tuuli kaada kannua. 
Etualalla on tupas Jalokiurunkannusta ja melkein koko penkin täyttää lemmikki. Nämä molemmat kukat kasvoivat valtoimenaan ja peittivät kokonaan vanhan omenapuun alustan.
Taustalla aidan takana on virpiangervoaita jo melko hyvällä kasvulla.

Tunnelmakuvaksi valitsin puutarhamessuilta ostamani Jouluruusun, se sai kunniapaikan terassilta ja sitten hieman myöhemmin kukkapenkistä.





                                                                     Kesä

 
Kuva on heinäkuun alkupäiviltä 4.7. Kuvan oikeaan reunaan jää siperian pihta ja siinä edessä valkeassa ruukussa on kasvunsa alussa amppelivaula jota kasvatin kasvamaan ylös pihdan oksia ja myöskin alas kohti maata. Kanto on saanut katolleen ruukun jossa on lajitelma erilaisia maksaruohoja, ne myöhemmin istutin elokuulla kukkapenkkiin. Etualalla on ruusu Sointu ja se innostui kukkimaan kahteen eri kertaan. Toinen kukinta oli niin myöhään, että kaikki nuput eivät ehtineet aueta ennen myöhäistä syksyä.



Tunnelmakuva on otettu myös 4.7. Jättiverbenan olen kasvattanut kesäkodin kellarissa talvehtineesta juurakosta. Tämä kukkavana oli ensimmäinen ja niitä kukkavanoja oli myöhemmin syyskesällä runsaasti ja kukinnot suuria.

                                                                   Syksy


Syksyn kuva on edelleen kukkapenkki pihdan edessä ja nyt jo melko rupsahtaneena. Vaula on kasvanut pituutta ja kukki loppukesällä hyvinkin runsaasti. Vuoripunatähkä kasvatti valtavat kukkavanat ja oli hyvin näyttävä, nyt jo kukkaloisto on mennyttä. Kuva ei anna oikeutta kauniille siniselle jalokellolle, se kukki runsaasti jo toista vuottaan. Vasemmalla rotkolemmikki on kasvattanut valtavat kauniit vihreät lehdet. Kissatarhan aidan takana on virpiangervoaita kasvanut kesän aikana hyvin ja varmasti jo ensi kesänä peittää ehkä liiankin kanssa tai ainakin varjostaa aidan vierelle istutettuja kasveja, niistä kerron lisää myöhemmin keväällä.
Kuvan ylälaidassa on osa kukka-amppelia ja amppelikukan nimi oli minulla täysin hukassa. Kukka on rusokki ja se kukki todella kauniisti.

Syksyyn valitsin kaksi tunnelmakuvaa.

 Kuva runkoruususta ja toivottavasti se nyt nukkuu ruususen unta tuolla kissatarhan yrttilavassa, sitä todella toivon ja ehkä maalis-huhtikuun vaihteessa sen taas sieltä kasvuvoimaisena herättelen.



Syksy on tullut ja komea maksaruoho on saanut kauniin valkoisen kuorrutuksen ja se on lopullinen merkki siitä, että talvi on tulossa ja luonto valmistautuu talveen.

Neljä kuvaa vuodesta on saatu päätökseen ja olihan se vaikea tehtävä. Kuvia olisi ollut vaikka kuinka paljon ja valinta oli tosi vaikea, mutta nyt se on tehty.
Tämän haasteen on aloittanut Saila Kivipellosta ja haaste  on kiertänyt monen bloggarin sivuilla. En laita tätä eteenpäin mutta toki tämän haasteen voi kopata itselleen ja samalla katsella kuvia menneestä vuodesta.

perjantai 8. joulukuuta 2017

Haastevastaus sinivalkoiseen.

Kiitos teille haasteesta, Between Rikkaruohoelämään ja Tassulinnaan emännälle ja ihanille kissoille Pepsi ja Max.
Hitaus on täällä vallitseva olotila ja nyt yritän saada tuulta purjeisiini.

Tällä kertaa aloitan tehtävän löytämällä jotain sinistä ja valkoista kodin sisätiloista ja kissoistani.
Mitähän ihmettä täältä löytyy sinistä kissoistani tai jotain kodin tavaroista. Luulin tehtävääni ihan mahdottomaksi tai ainakin vaikeaksi, mutta lopulta se olikin helppoa.

Maijan aamupäivähetki pesässä ikkunan edessä kirjahyllyn päällä ja pesässä on Maijalle rakas kaulaliinan ja Pepsin ja Maxin lahja, sininen lelu höystettynä kissanmintulla.

                                                        Kaapin kätköistä, sinistä ja valkoista


                       Kahvihammastakaan ei pääse pakottamaan on vanhaa ja uudenpaa kalustoa...




Pehmeääkin löytyy, isännän kylpypyyhkeen kuvio,( minun pyyhkeeni on väriltään ruskea )


Valkoistahan meidän kissoista löytyy, tassut valkoiset ja naamassa myös. On kesä ja aurinko paistaa kissatarhan ulkoilijoille...

Ulkoa puutarhasta löytyy haasteeseen runsaasti vaihtoehtoja ja edessäni on vain valinnan vaikeus...

                                             Huhtikuun kevättä, sininen taivas ja.........

                                         krookkukset nuo kevään ihanat viestin tuojat...

                                                              Sinivalkoiset orvokit...


Lehdon sinilatva, Hautamirtiksikin kutsuttu, tämän perennan juuret ovat kaukaa sadan vuoden takaa ja sopii hyvin tähän sinivalkoiseen teemaan. Fammuni on tämän perennan aikanaan kotipihalleen istuttanut. Linkki vie vanhaan blogikirjoitukseen vuodelle 2013 Kirjoitus sinilatvasta


                                  Lupiini, kaikesta huolimatta sen tänne blogiini valitsin...

                                                    Juhannusruusu, sitä ei voi sivuuttaa...

                     Pieni ihana tädyke, se kukkii täällä meillä kaupunkikodin tulopihalla...

                                              Marketta ja nukkeasteri, ihana yhdistelmä...


                Tässä kuvassa sininen on maata ja valkoinen on vettä ja sydämen kohdalla on kesäkoti...


Tämä haaste on lähtenyt alkuun Tiiun blogista   Puutarhahetki 
Nyt kun aikaa on jo kulunut ja suuri juhlamme Suomi 100 on jo tavallaan saanut päätöksen en enää lähetä tätä haastetta eteenpäin. Puutarhahetki blogista löytyy kaikkien haasteeseen vastanneiden blogiosoitteet.